Edellisistä kirjoituksista voisi päätellä että minun pitäisi ainakin olla suhteellisen hyvässä kunnossa. Väärin, edellisissä kirjoituksissa on todella ainoat kuntoilukerrat kolmeen vuoteen, eli olen pitkän paussin jälkeen yrittämässä taas saada kroppaani kuntoon.
Kaikki tämä on onnettomien sattumien summa. Talvethan ovat ainakin minulle sitä kivuliainta aikaa ja olemme jo kauan puolison kanssa helpottaneet sitä kahden viikon ulkomaan lomalla nimenomaan sellaisiin kohteisiin joiden pitäisi olla aurinkovarmoja. Vuosien 2006 ja 2007 lomat Lanzarotelle epäonnistuivat kuitenkin sikäli että ensimmäisen viikon satoi vettä molempina vuosina enkä kuntoutunut ollenkaan. Oireet ovat voimistuneet vuosi vuodelta ja liikkuminen vaikeutunut. Viime kesä taas oli Suomessakin niin sateinen että olin kipeänä lähes koko ajan. Tänä keväänä onneksi sain tilanteen kääntymään. Lomakohteemme oli säävarma Puerto Rico Kanarialla ja heti ensimmäisestä päivästä lähtien aloimme käymään siellä kävelylenkeillä. Kahden viikon aikana kilometrejä kertyi noin 70 ja porraskävelyä toistatuhatta askelmaa ylös ja alas. Puerto Ricohan on todella mäkistä seutua.
Loman jälkeen olen pystynyt pitämään yllä liikuntaharrastustani, mitä nyt flunssa on hieman sotkenut suunnitelmia. Kävelylenkeillä syke nousee liian korkeaksi, olen lähes koko ajan vauhtikestävyys-tasolla. On tosi vaikeaa kävellä niin hitaasti että saisi sykkeen pysymään kohtuurajoissa. Uidessa sen sijaan syke on pysynyt matalampana eli peruskestävyyttä on harjoiteltu. Sekin kyllä vaikuttaa asiaan kävelenkö Mp3:n kanssa vai ilman. Musiikin tahdittamana tahtikin on huomattavasti kovempi, kuin ilman sitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti