Syitä siihen että halusin avata tämän blogin on monia. Olen kärsinyt fibromyalgiasta jo vuosia, enemmän tai vähemmän oireillut koko tämän ajan. Pahin oire on kipu, joka vaeltaa, mutta joka minulla on pääsääntöisesti rintarangan aluella. Minulla on myös närästystä, ruuansulatuskanavan oireita, ärtynyt paksusuoli, huimausta, korvien soimista, sydämen tykytystä, aurinkoihottumaa, ääniherkkyyttä, uni-vaikeuksia, uupumusta... Listan jatkaminen olisi masentavaa ellei olisi se yksi ja ainoa keino jolla fibromyalgikon saa oireettomaksi eli liikunta. Minun kohdallani se toimii erittäin hyvin. Liikkuessani aktiivisesti voin käydä jopa saunassa ilman seuraavan päiväistä "saunakrapulaa". Määrät vain pitää olla yllättävän suuret ja rasitustaso korkea, jotta saan sen maksimaalisen hyödyn eli nukun hyvin ja olen kivuton.
Halusin tämän blogin kautta lähinnä itselleni, mutta miksei myös muille fibromyalgikoille, analysoida kausittaista vointiani ja sitä mikä milloinkin helpottaa oloa ja mikä tekee elämisestä vastaavasti helvetin.
Miten kaikki alkoi...
Olen aina liikkunut paljon. Olen entinen aktiivinen naisvoimistelija ja -ohjaaja. Olen tanssinut jazz-tanssia, juossut, pyöräillyt, uinut... Olen siitä saakka kun kunto-salit tipahtivat matti-meikäläisen käytettäviksi ollut koukussa kuntosaliharjoitteluun ja siihen miten painoharjoittelun avulla kehoa pystyy muokkaamaan miltei rajattomasti. Ja ilman mitään lisäaineita!!!
Noin 12 vuotta sitten kävin viikon mittaisen kurssin Sambic´iin eli samban inspiroimaan aerobiciin. Liikkeet olivat todella paljon rintarankaa avaavia ja seuraavan viikon olin rintarangan alueelta kuin "pieksetty". Kipu ei kuitenkaan mennyt ohi ja silloin minua ensimmäistä kertaa hoidettiin fysioterapialla rintarangan alueelta. Todettiin että rintalastan alueella olevat rustot olivat tulehtuneet.
Sama alue oireili aika-ajoittain kunnes noin 7 vuotta sitten hakeuduin kardiologin vastaanotolle niin kovien rintakipujen takia, että luulin niiden olevan sydänperäisiä. Eivät olleet, sain passituksen reumatologille joka löysi muitakin arkoja alueita kehostani. Sain diagnoosin fibromyalgia. Lääke: liikunta.
Sepä se. Liikunhan minä, aika-ajoittain enää. Kunnon ja voinnin mukaan. Paino hyppii 30 kg ylös ja taas alas, kun inspiraatio iskee päälle. Kyllä, entisestä naisvoimistelijasta on tullut vähitellen sohvaperuna.
Mutta kuinka nautinkaan, kun olen siinä kunnossa että pystyn käymään lenkillä, tai kun pystyn salilla vetämään täyden ohjelmasarjan. Ohjelmani on minulle suunitellut Eija Holmala, joka on mielestäni ehdottomasti yksi maamme parhaista personal trainereista. Hänen ohjeiden mukaisesti teen salitreenin niin että lisään painoja vähitellen joka kerta. Tavoitteena on joka harjoituskerralla sellainen teho, että kaksi viimeistä toistoa jokaisesta liikkeestä jaksan hädin tuskin tehdä. Ohjelmassa on suhteessa vähän jalkoihin kohdistuvia liikkeitä koska jalat ovat yleensä luonnostaankin vahvat ja käsipainotteiset liikkeet naisilla hyvinkin tarpeen. Teen toistaiseksi salitreenin kerran viikossa niin että 1 ja 2 vuorottelevat.
Salitreenin lisäksi teen aerobisia harjoituksia, sauvakävelen, kävelen, uin ja hiihdän, sekä teen yhden tunnin mittaisen kunnon venytyssarjan viikossa. Viikossa pidän yhden lepopäivän ja yhden aktiivilepopäivän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti